Siirry pääsisältöön

Rappioromantiikkaa Stensvikissä

 Rappioromantiikkaa Stensvikissä


Stensvikin kukoistuskausi alkoi, kun tiilitehdas ja kartano perustettiin 1860-luvulla. Se oli tarjonnut kymmenille ja ajoittain jopa sadoille ihmisille kodin, toimeentulon ja koulutuksen. 1930-luvulla tiilitehtaan toiminta alkoi jo takkuilla ja vuosikymmenen alussa alkanut lama aiheutti myös tehtaan hetkellisen sulkemisen. Tiilien valmistus jatkui kuitenkin pian sen jälkeen uudestaan. Tehdas sulki ovensa lopullisesti vuonna 1939. Tähän vaikutti varmasti samana vuonna alkanut toinen maailmansota sekä Suomen epävarma tilanne Neuvostoliiton naapurissa ja lopulta 30.11.1939 alkanut Talvisota.


Tehtaan toiminnan lopettaminen ajoi monet stensvikiläiset muualle töihin. Ainoaksi työllistäjäksi jäikin Stensvikin kartano maanviljelyksineen. Rakennusten ränsistyminen ja alueen rappio alkoivat. Etenkin Porkkalan vuokra-aika (1944-1956) oli Stensvikin alueelle pysähtyneisyyden aikaa. Aluetta ei koettu erityisen houkuttelevana esimerkiksi rakennuttajien näkökulmasta, koska se sijaitsi rajavyöhykkeellä.


Stensvikin työväenasuntoja vuonna 1964, jolloin ränsistyminen on jo pitkällä. (Espoon kaupunginmuseo, kuvaaja Kurt Blomqvist)


Porkkalan palautuksen jälkeen 1956 alkoivat rakennuttajien katseet kääntyä läntiseen Espooseen, joka oli aiemmin ollut syrjäinen rajaseutu ja sitä kutsuttiinkin monesti Villiksi Länneksi. Stensvikissä -50-60-luvulla asuneet ovat kertoneet, että kartanon alue oli toisinaan rauhaton humalaisten miesten takia. Huonokuntoiset rakennukset vetivät puoleensa monenlaista kulkijaa.


Nyt aluetta ei kuitenkaan nähty enää rajavyöhykkeenä vaan tulevana merellisenä kaupunginosana. AB Stensvikin omistajat myivät 100% yhtiön osakkeista Asuntosäätiölle vuonna 1961. Myös kartanon maat rakennuksineen siirtyivät kokonaisuudessaan Asuntosäätiön omistukseen.


Työväen asuintalo ‘’Pikku-Kasarmi’’ vuonna 1960 (Espoon kaupunginmuseo)


Asuntosäätiön omistukseen siirtyminen kiihdytti alueen silloisen rakennuskannan ränsistymistä, sillä uudella omistajalla ei ollut mitään intressejä säilyttää alueen vanhaa rakennuskantaa. Suurin osa rakennuksista purettiinkin -60-70-lukujen taitteessa. Kartanon päärakennus sai ränsistyä rauhassa entisen Meriusvan koulun ja tulevan metroaseman tontilla vuoteen 1977, jolloin todettiin, ettei rakennuksella ole rakennustaiteellista arvoa ja se päätettiin purkaa.


Kartanon paja oli vuonna 1964 nähnyt jo parhaat päivänsä. Maatila oli kuitenkin edelleen toiminnassa ja lehmät laidunsivat alueella. (Espoon kaupunginmuseo, kuvaaja Kurt Blomqvist)


Kuvassa on Kahvi-Kaisa vuonna 1964 juuri remontoituna. Tämä rakennus sekä takana pilkottava Postilla ovat säilyneet ainoina Stensvikin kartanon rakennuksina tähän päivään. (Espoon kaupunginmuseo, kuvaaja Kurt Blomqvist)


Stensvikin lapset alkoivat käydä koulua Bastvikin kansakoulussa, tehtaan koulun lopetettua toimintansa vuonna 1938. (Espoon kaupunginmuseo, kuvaaja tuntematon 1947)


Kuvassa on kartanon kaunis päärakennus rehevöityneen puutarhan keskellä vuonna 1964. (Espoon kaupunginmuseo, kuvaaja Kurt Blomqvist)


Jesse Turunen

29.11.2020


Lähteet


Henkilöhaastattelut


https://www.porssitieto.fi/yhtiot/lisaa/stensvik.shtml


https://www.espoo.fi/fi-FI/Asuminen_ja_ymparisto/Kaupunginosat/Kotikaupunkipolut/Espoonlahti/Kivenlahti(75900)


http://espoonperinneseura.net/perinnetieto/Ruotsinkieliset-koulut-vuosina-1920-1940.html


http://espoonperinneseura.net/perinnetieto/Stensvik-fokskola-autonomian-aikana.html


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Työntekijät Stensvikissä

Työntekijät Stensvikissä Työntekijöiden asema tiilitehtaan aikaan on ollut hyvin samanlainen kuin muissakin tiiliruukeissa tuohon aikaan. Työpäivät olivat pitkiä ja raskaita eikä asuinolotkaan olleet kummoiset. Asunnot olivat pieniä, yleensä hellahuoneita, joskus saattoi olla myös kamari. Stensvikin kansakoulu antoi ruoka- ja vaateavustusta useille oppilaille eli vähävaraisuus oli yleistä. Työntekijöillä oli kuitenkin työn vastapainoksi myös virkistystoimintaa. Ala-Kivenlahden nykyinen uimaranta toimi silloin tehtaan ja kartanon työväen uimarantana ja nykyisen Hyökyvuoren paikalla soitti useissa juhlissa sekä kesäaikaan lauantaisin tehtaan oma orkesteri Stensvik Hornorkester. Meren läheisyys toi myös työväelle aktiviteetteja kuten kalastuksen ja lisäksi hyvän ruokalisän pöytään. Työntekijöiden määrä vaihteli tehtaassa ja parhaimmillaan työntekijöitä olikin yli kaksisataa. Työvoiman tarve kuitenkin väheni pikku hiljaa, kun koneet alkoivat korvata työntekijöitä ja tiilien kys

Kivenlahti, Stensvikin kartanon ja tiilitehtaan synty

Stensvikin kartanon ja tiilitehtaan synty Stensvikissä on ollut asutusta jo 1500-luvulta lähtien jolloin kylässä oli viisi tilaa. Vuonna 1571 tiloja oli jäljellä kolme Tyskas, Antas ja Heus. Stensvikin kartano ja tiilitehdas syntyivät 1860-luvun alussa, kun Teodor Tschetschulin osti ja yhdisti Antaksen rälssitilan ja Tyskaksen verotilan. Tilojen mailla oli erinomaista savea, joka mahdollisti tiilien valmistuksen. Stensvikiin liitettiin vielä 1870-luvun alussa Heusin verotila sekä puolet Inglasin verotilasta, joka sijaitsi Vanttilassa. Teodor Tschetschulinin kuoltua 1872 jäi tehdas perikunnan omistukseen. Teodorin leski Hilda joutui kuitenkin laittamaan Stensvikin myyntiin vuonna 1885. Kartano tehtaineen siirtyi valtioneuvos Konstantin Saurenin nimiin vuonna 1887, joka yhtiöitti tehtaan ja syntyi Aktiebolaget Stensvik. AB Stensvik työllisti paljon ihmisiä ja vuonna 1890 työntekijöitä oli jopa 218. Tehdas rakennutti työntekijöiden lapsille myös kansakoulun vuonna 1881 ja pestasi op