Rappioromantiikkaa Stensvikissä

Stensvikin kukoistuskausi alkoi, kun tiilitehdas ja kartano perustettiin 1860-luvulla. Se oli tarjonnut kymmenille ja ajoittain jopa sadoille ihmisille kodin, toimeentulon ja koulutuksen. 1930-luvulla tiilitehtaan toiminta alkoi jo takkuilla ja vuosikymmenen alussa alkanut lama aiheutti myös tehtaan hetkellisen sulkemisen. Tiilien valmistus jatkui kuitenkin pian sen jälkeen uudestaan. Tehdas sulki ovensa lopullisesti vuonna 1939. Tähän vaikutti varmasti samana vuonna alkanut toinen maailmansota sekä Suomen epävarma tilanne Neuvostoliiton naapurissa ja lopulta 30.11.1939 alkanut Talvisota.

Tehtaan toiminnan lopettaminen ajoi monet stensvikiläiset muualle töihin. Ainoaksi työllistäjäksi jäikin Stensvikin kartano maanviljelyksineen. Rakennusten ränsistyminen ja alueen rappio alkoivat. Etenkin Porkkalan vuokra-aika (1944-1956) oli Stensvikin alueelle pysähtyneisyyden aikaa. Aluetta ei koettu erityisen houkuttelevana esimerkiksi rakennuttajien näkökulmasta, koska se sijaitsi rajavyöhykkeellä.

Stensvikin työväenasuntoja vuonna 1964, jolloin ränsistyminen on jo pitkällä. (Espoon kaupunginmuseo, kuvaaja Kurt Blomqvist)

Porkkalan palautuksen jälkeen 1956 alkoivat rakennuttajien katseet kääntyä läntiseen Espooseen, joka oli aiemmin ollut syrjäinen rajaseutu ja sitä kutsuttiinkin monesti Villiksi Länneksi. Stensvikissä -50-60-luvulla asuneet ovat kertoneet, että kartanon alue oli toisinaan rauhaton humalaisten miesten takia. Huonokuntoiset rakennukset vetivät puoleensa monenlaista kulkijaa.

Nyt aluetta ei kuitenkaan nähty enää rajavyöhykkeenä vaan tulevana merellisenä kaupunginosana. AB Stensvikin omistajat myivät 100% yhtiön osakkeista Asuntosäätiölle vuonna 1961. Myös kartanon maat rakennuksineen siirtyivät kokonaisuudessaan Asuntosäätiön omistukseen.

Työväen asuintalo ‘’Pikku-Kasarmi’’ vuonna 1960 (Espoon kaupunginmuseo)

Asuntosäätiön omistukseen siirtyminen kiihdytti alueen silloisen rakennuskannan ränsistymistä, sillä uudella omistajalla ei ollut mitään intressejä säilyttää alueen vanhaa rakennuskantaa. Suurin osa rakennuksista purettiinkin -60-70-lukujen taitteessa. Kartanon päärakennus sai ränsistyä rauhassa entisen Meriusvan koulun ja tulevan metroaseman tontilla vuoteen 1977, jolloin todettiin, ettei rakennuksella ole rakennustaiteellista arvoa ja se päätettiin purkaa.

Kartanon paja oli vuonna 1964 nähnyt jo parhaat päivänsä. Maatila oli kuitenkin edelleen toiminnassa ja lehmät laidunsivat alueella. (Espoon kaupunginmuseo, kuvaaja Kurt Blomqvist)

Kuvassa on Kahvi-Kaisa vuonna 1964 juuri remontoituna. Tämä rakennus sekä takana pilkottava Postilla ovat säilyneet ainoina Stensvikin kartanon rakennuksina tähän päivään. (Espoon kaupunginmuseo, kuvaaja Kurt Blomqvist)

Stensvikin lapset alkoivat käydä koulua Bastvikin kansakoulussa, tehtaan koulun lopetettua toimintansa vuonna 1938. (Espoon kaupunginmuseo, kuvaaja tuntematon 1947)