Kivenlahti, Stensvikin kartanon ja tiilitehtaan synty

Stensvikin kartanon ja tiilitehtaan synty

Stensvikissä on ollut asutusta jo 1500-luvulta lähtien jolloin kylässä oli viisi tilaa. Vuonna 1571 tiloja oli jäljellä kolme Tyskas, Antas ja Heus. Stensvikin kartano ja tiilitehdas syntyivät 1860-luvun alussa, kun Teodor Tschetschulin osti ja yhdisti Antaksen rälssitilan ja Tyskaksen verotilan. Tilojen mailla oli erinomaista savea, joka mahdollisti tiilien valmistuksen. Stensvikiin liitettiin vielä 1870-luvun alussa Heusin verotila sekä puolet Inglasin verotilasta, joka sijaitsi Vanttilassa.

Teodor Tschetschulinin kuoltua 1872 jäi tehdas perikunnan omistukseen. Teodorin leski Hilda joutui kuitenkin laittamaan Stensvikin myyntiin vuonna 1885. Kartano tehtaineen siirtyi valtioneuvos Konstantin Saurenin nimiin vuonna 1887, joka yhtiöitti tehtaan ja syntyi Aktiebolaget Stensvik. AB Stensvik työllisti paljon ihmisiä ja vuonna 1890 työntekijöitä oli jopa 218. Tehdas rakennutti työntekijöiden lapsille myös kansakoulun vuonna 1881 ja pestasi opettajan. Koulurakennus tunnetaan nykyään Kahvi-Kaisana.

Kauklahdessa toimi samaan aikaan vuonna 1889 perustettu Kallvikin tiilitehdas sekä 1886 perustettu Åminnen tiilitehdas ja 1907 perustettu niin sanottu Åminnen uusi tiilitehdas. Ab Stensvik osti nämä tehtaat itselleen vuonna 1915 ja niiden toiminta jatkui vielä noin kaksi vuotta. Ab Stensvikin omistajat suunnittelivat rautatien rakentamista Kauklahdesta Stensvikiin, mutta tämä suunnitelma kuitenkin kariutui tiilien kysynnän hiipumisen vuoksi. Kallvikin ja Åminnen tehtaiden toiminta loppui 1917-1918.

Stensvik oli maatilana melko suuri ja siihen kuului 376 hehtaaria maata, josta 100 hehtaaria oli peltoa. Lisäksi tilalla oli 13 hevosta ja 18 lehmää. Tila oli 1920-luvulla Suomen raakasokeritehdas Oy:n sopimustila ja siellä viljeltiin sokerijuurikasta. Sadot olivat huippuluokkaa. Navetan yhteydessä toimi myös kartanon oma meijeri.

Kartanon päärakennus sijaitsi nyt jo puretun Meriusvan koulun paikalla, johon rakennetaan nyt metroasemaa. Kartano edusti ajalleen tyypillistä empiretyyliä, se oli satulakattoinen ja keltamullattu. Rakennus on siirretty ilmeisesti Helsingistä 1870-luvulla Stensvikiin. Ainakin piika ja renki ovat asuttaneet päärakennusta ympärivuotisesti. Kartanossa oli myös erikseen isännöitsijä, joka piti huolta rakennusten kunnosta. Päärakennuksessa toimi lasten kesäsiirtola 1920-luvulla. 

Kartanon päärakennus ja vasemmalla konttorirakennus vuonna 1964 (Espoon kaupunginmuseo, kuvaaja Kurt Blomqvist)

Kartanon talli/navetta/meijerirakennus vuonna 1964, kuvassa näkyvä vellikello sijaitsee nykyään Kivenlahdenkadun varressa. (Espoon kaupunginmuseo, kuvaaja Kurt Blomqvist)

Kartanon viljamakasiini vuonna 1964, taustalla näkyy kartanon muita rakennuksia. Aikalaiset muistelevat perunakellaria muistuttavan rakennuksen toimineen saunana. (Finna, Espoon kaupunginmuseo, kuvaaja Kurt Blomqvist)

Lapsia kesäsiirtolassa Stensvikissä vuonna 1921. Takana oleva rakennus on Stensvikin kartano. (Espoon kaupunginmuseon kuva-arkisto)

Stensvikin tiilitehtaan tiili (Espoon kaupunginmuseo, kuvaaja Laura Kannasmaa)


Bruno Hagan rakentama pienoismalli Stensvikin tiiliruukin alueesta 1981 (kuvaaja Matti Huuhka, Espoon kaupunginmuseo)

25.9.2018

Jesse Turunen

Lähteet

Säterier och storgårder i Finland, kirjoittanut Eino Jutikkala 1939

Åbo Tidnings nro 198, s. 4, 25.7.1885

Maaseudun tulevaisuus nro 32, s. 4 ja 6 18.3.1922

Espoon kaupunginmuseon kuva-arkisto, kuvat 5:77 ja 5:78, kuvissa lapsia kesäsiirtolassa Stensvikissä vuonna 1921

Kauklahden ensimmäisen tiilitehtailijan Karl Wilkmanin tarina, toimittanut Yrjö Myllylä 2007

https://www.porssitieto.fi/yhtiot/lisaa/stensvik.shtml

SLSA 879 Stensvik gårds arkiv 1837-1882, Svenska Litteraturssällskapet i Finland

Östra Finland nro 26, s. 3, 2.2.1887