Rappioromantiikkaa Stensvikissä Stensvikin kukoistuskausi alkoi, kun tiilitehdas ja kartano perustettiin 1860-luvulla. Se oli tarjonnut kymmenille ja ajoittain jopa sadoille ihmisille kodin, toimeentulon ja koulutuksen. 1930-luvulla tiilitehtaan toiminta alkoi jo takkuilla ja vuosikymmenen alussa alkanut lama aiheutti myös tehtaan hetkellisen sulkemisen. Tiilien valmistus jatkui kuitenkin pian sen jälkeen uudestaan. Tehdas sulki ovensa lopullisesti vuonna 1939. Tähän vaikutti varmasti samana vuonna alkanut toinen maailmansota sekä Suomen epävarma tilanne Neuvostoliiton naapurissa ja lopulta 30.11.1939 alkanut Talvisota. Tehtaan toiminnan lopettaminen ajoi monet stensvikiläiset muualle töihin. Ainoaksi työllistäjäksi jäikin Stensvikin kartano maanviljelyksineen. Rakennusten ränsistyminen ja alueen rappio alkoivat. Etenkin Porkkalan vuokra-aika (1944-1956) oli Stensvikin alueelle pysähtyneisyyden aikaa. Aluetta ei koettu erityisen houkuttelevana esimerkiksi rakennuttajien näkökulmasta,
Työntekijät Stensvikissä Työntekijöiden asema tiilitehtaan aikaan on ollut hyvin samanlainen kuin muissakin tiiliruukeissa tuohon aikaan. Työpäivät olivat pitkiä ja raskaita eikä asuinolotkaan olleet kummoiset. Asunnot olivat pieniä, yleensä hellahuoneita, joskus saattoi olla myös kamari. Stensvikin kansakoulu antoi ruoka- ja vaateavustusta useille oppilaille eli vähävaraisuus oli yleistä. Työntekijöillä oli kuitenkin työn vastapainoksi myös virkistystoimintaa. Ala-Kivenlahden nykyinen uimaranta toimi silloin tehtaan ja kartanon työväen uimarantana ja nykyisen Hyökyvuoren paikalla soitti useissa juhlissa sekä kesäaikaan lauantaisin tehtaan oma orkesteri Stensvik Hornorkester. Meren läheisyys toi myös työväelle aktiviteetteja kuten kalastuksen ja lisäksi hyvän ruokalisän pöytään. Työntekijöiden määrä vaihteli tehtaassa ja parhaimmillaan työntekijöitä olikin yli kaksisataa. Työvoiman tarve kuitenkin väheni pikku hiljaa, kun koneet alkoivat korvata työntekijöitä ja tiilien kys